Alkaa taas tuntua siltä, että taidan olla maailman laiskin blogin kirjoittaja.. Viimeksi taisin kirjoitella nopeasti Seinäjoen näyttelyiden jälkeen. Nyt tosiaan eletään jo joulukuun puolta väliä ja tasaisen tappavaa arkea ennen joulunpyhiä. Koirien kanssa olen pyrkinyt aika aktiivisesti vaivautumaan tokoilemaan ja agiliitämään, ja hyvin on tullutkin käytyä. :) 

Etenkin agility on vetänyt puoleensa ja viimeiset pari kertaa on harjoiteltu ihan oikeasti ja järkevästi, eikä vaan "pidetty hauskaa ja pompittu" niikuin usein tuppaa käymään.. Eli nyt on tehty tekniikkatreeniä ja rataharjoittelua ja suunnitelmissa siintääkin ihan viralliset ykkösluokat ensivuoden alusta! :) Siis ainakin Vinskin kohdalla, Ykä on vähän tuon agilityn suhteen se kömpelömpi kaveri, mutta kunhan siitä saadaan kuvaustulokset, niin mikä jottei Ykäkin voisi osallistua. Tänään otettiin oikein videoitakin meidän treeneistä, niin näkee omat virheensä ja osaa korjata niitä paremmin. Itse olen ainakin vähän myöhässä koiraa ohjatessani ja kontakteihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Muuten on sujunut aivan kiitettävän hyvin. :)

Ensi vuodelle on tehty suunnitelmia vaikka kuinka; ensinnäkin se agilisenssi ja mahdollisimman monet viralliset kisat, sekä ehkä jopa agirotujoukkuen kokoaminen, tässä kun näitä valkkareita olisi enemmänkin lähipiirissä.. ;) Ehdokkaita olisivat ainakin Vinski, Neri, Sazu ja Ykä.

Näytelmäpuolella suunnitelmat on aika selkeät, aion ilmoittaa Ykän ainakin keväällä Vaasaan ja Tampereelle, josko niistä jommasta kummasta saataisiin sitten se viimeinen SERTikin. :) Näiden lisäksi on jo varattu mökki Tahkolta elokuun Savo Showta ajatellen, ja muina näytelminä mielessä siintää ainakin mahdollisesti Tuuri, kun se on niin näppärästi tässä lähellä. Hulluin haave tietysti olisi käydä vaikkapa Virossa tai Ruotsissa katsomassa miltä valkkarikehät siellä näyttävät, mutta saa nähdä..

Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös saada aikaiseksi raahattua pojat luonnetestiin. Lisäksi vepessä Vinski pitäisi saada avoimeen luokkaan ja Ykälle SOVE läpi. Ja sitten vielä jos sitä koittaa tokoillakin jossain välissä, niin kyllä tekemistä riittää. Haukkaankohan liian suuren palan? :D Toisaalta voisi ajatella että vaihtelu virkistää mukavasti, eikä ainakaan tule kokoaikaa jankattua samoja juttuja. ;)

Tähän väliin vielä linkit poikien ratatreeneistä,

Tässä Ykän rata

Ja tässä Vinskin rata

Niin ja pitipä muuten mainita, että Ykän sisko Caro kävi meillä ja voi mahdoton kuinka pikkuinen se neitokainen olikaan! :) Varmaan pienin koskaan näkemäni valkkari! Hassua kun veljensä on tuollainen mörökölli :) Kuvassa siis Vinski, Ykä ja Caro. :)